SKS 190 vuotta – ikivanhaa ja ihan uutta
Puheenvuoroja tutkimuksesta, kulttuurista ja kulttuuriperinnöstä.
Kansanmusiikin professori, muusikko Heikki Laitinen esittää, mikä laulu SKS olisi, jos olisi laulu. Hän myös perustelee valintansa.
Folkloristi Heli Paakkonen kertoo tutkimuskohteestaan perinteen suurkerääjä Johan K. Harjusta, joka ei ollut ”yhteiskunnan kaapin päältä” vaan ”yhteiskunnan kaapin takaa”.
Suomen kielen tutkija Kaisa Häkkinen kertoo Elias Lönnrotin pohdinnasta, mikä eepokselle nimeksi. Olisiko Pohjola hyvä tai Väinämöisen kannel? Sitten Lönnrot keksi, että Kaleva-jättiläinen on ikään kuin kaikkien suomalaisten esi-isä, joten eepoksen nimeksi tuli Kalevala.
Kansamuusikko ja kansanmusiikin tutkija Maari Kallberg kertoo vienankarjalaisesta joiusta, johon hän on perehtynyt ja jonka harrastusta elvyttänyt. Jos arkiston kokoelmiin ei olisi aikanaan joikuja kerätty, olisi helposti voinut käydä niin, että koko upea joikuperinne olisi hävinnyt maailmasta.
Opetusneuvos, dosentti Kati Mikkola kertoo, miten yleisötyö on oikeastaan aina ollut osa SKS:n toimintaa. Tämän päivän yleisötyö tarjoaa nuorille myös mahdollisuuden olla tuottamassa kulttuuriperintöaineistoja, mikä vaikuttanee myös oman kulttuuriperinnön arvostamiseen.
Opettaja Inari Ranta kertoo työstään SKS:n Minusta jää jälki -hankkeessa, jossa kehitettiin kouluyhteistyötä. Hän näkee arkistoaineistojen olevan erinomaista materiaalia oppijoille.
Äidinkielen lehtori, tietokirjailija Tuula Uusi-Hallila kertoo, miten yksi hänen tärkeä tehtävänsä on huolehtia siitä, että nuoret saavat ymmärryksen siitä, millaisen kulttuurin päälle meidän nykykulttuurimme rakentuu.
Kirjallisuudentutkija Hanna Karhu on tutkinut lähinnä kirjailijoiden arkistoja, Otto Mannista, Eino Leinoa ja Larin-Kyöstiä. Hän kertoo, miten kirjailijoita tutkiessaan löysi heidän kirjoittamiaan rekilauluja, uudempia kansanlauluja, joissa kuuluu ”toisenlainen ääni”, iloisempi, jopa ronski.
Historiantutkija Miika Tervonen kertoo kulttuuriperintöorganisaatioiden roolista siinä, miten
määritellään suomalaisuus. Kuka kuuluu joukkoon ja kuka ei kuulu joukkoon ja voisivatko määritelmät joskus myös muuttua, kun maailma ympärillämme muuttuu?
Kulttuurihistorioitsija, muusikko Laura Kokko kirjoittaa elämäkertaa kirjailija Volter Kilvestä. Hän kertoo, miten monen vähän raskaanakin pitämästä Volter Kilvestä löytyy tarkemmalla tutkimisella aivan omanlaisensa kirjallinen maailma.
SKS:n esimies, professori Lotte Tarkka kertoo ensikosketuksistaan SKS:aan, jossa yksi työ oli lukea loitsuja. Hän kannustaa kaikkia tutkimusmatkalle arkistoon, josta löytää aivan uusia maailmoja.
Musiikkitutkija Susanna Välimäki kertoo, miten säveltäjänaisten elämäkertojen julkaiseminen Kansallisbiografiassa korjaa suomalaisen musiikin historiaa. Säveltäjänaisten tuotannon tutkimus on osa HUOM – Historian unohtamat orkesterimusiikit -projektia.
Historiantutkija Martti Häikiö kertoo työstään Suomen Kansallisbiografian toimituskunnassa, jossa keskusteltiin paljon mm. siitä, keiden elämäkertoja teokseen otetaan, mikä tekee ihmisestä historiassa kiinnostavan.
Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo, miten kirjailija-arkistojen yksi tärkeä merkitys on niiden demokraattisuudessa: siellä lopulta ovat yhdessä tunnetut ja vähemmän tunnetut, paljon julkaisseet ja vähemmän julkaisseet kirjailijat, kaikki yhdessä.
Tutkija ja tietokirjailija Karolina Kouvola kertoo, millaista polkua hän on päätynyt tietokirjailijaksi.
Kirjallisuudentutkija Mehdi Ghasemi kertoo maahanmuuttajakirjailijoiden haastatteluprojektistaan:
keitä haastatellaan, mitä kysytään ja mikä on aineiston merkitys tulevalle tutkimukselle.
Folkloristi, dosentti Ulla Savolainen kertoo siitä, mitä muistitietotutkija tekee ja siitä, miten arkistossa on perinteisten perinneaineiston lisäksi paljon muistitietoaineistoja mitä moninaisimmista aiheista.
Perinteentutkija, filosofian tohtori Senni Timonen on tutkinut lähes koko työuransa kalevalaista runoutta. Hän kertoo kalevalaisen runouden ainutlaatuisesta kielestä ja siitä, miten runon esittäjä tai runoilija ei ole keskiössä, vaan nimenomaan runon kuulija.
Suomesta englantiin kääntävä David Hackston kertoo kääntäjän polustaan ja siitä, miten tärkeää suomalaisen kulttuurin tunteminen on hänen kääntäjän työssään.
SKS:n pääsihteeri, professori Tuomas M. S. Lehtonen kertoo Suomen romanien historiahankkeen julkistamisseminaarista Ritarihuonesalissa, siitä miten SKS onnistuu parhaimmillaan olemaan valta- ja vähemmistökulttuurien kohtauspaikka. Vaikka SKS:n ulko-ovi on raskas, on talo kaikille avoin.